Kuvataiteellinen työskentelyni eteni pitkään rinnakkain arkkitehtuurin ja maisema-arkkitehtuurin opintojen kanssa. Työskentelyssäni maisema eri muodoissaan ja lavastuksenomainen ote oli koko ajan keskiössä ja muodosti eräänlaisen jatkeen maisema-arkkitehdin töilleni. Ympäristötaiteen opinnot ja työ laajojen maisemahankkeiden pareissa suuntasi työskentelyäni vuosiksi tilataideteosten suuntaan.
Muutaman vuoden tätä polkua kuljettuani aloin kuitenkin kyseenalaistamaan tämän polun ja ylipäätään sen, mitä minun kuuluu taustastani johtuen taiteen kentällä tehdä. Lapsuudesta lähtien olen rakastanut värejä, ja säädellyt värien kautta tunnetilojani. Olin lapsena kova jännittämään ja kuormituin melussa ja hälyssä. Näissä ahdistavissa tilanteissa ainoastaan hiljaiset, rauhalliset hetket värien parissa rauhoittivat minut. Värien jälkeen vasta tulivat hiljalleen materiaalit, rakentaminen eri muodoissaan ja rakenteiden tutkiminen. Mietin, miksi kytken itseni niin tiiviisti rakentamiseen ja kysyn ikään kuin lupaa itseltäni maalata ja piirtää ja palata värien maailmaan. Kun uskalsin taas antaa aikaani maalaamiselle ja piirtämiselle, maisemaan, tilaan ja luonnon kiehtoviin detaljeihin liittyvät aiheet löysivät tiensä sinnekin kuin itsestään. Ymmärsin, että kuvataide ei ole minulle ainoastaan kanava, jossa prosessoin työtäni maiseman suunnittelijana. Se on kokonaan oma maailmansa, jonne astun joskus myös niin, että ovi suunnittelun maailmaan sulkeutuu hetkeksi täysin ja mieli tyhjenee. Se on turvallinen tila, jossa saan tehdä päätökset kokonaan itse ja yksin, ilman lupaprosesseja, hyväksyntöjä, varmistamisia ja ulkoapäin saneltuja aikatauluja. Yhä edelleen se paikka, joka sammuttaa hälyn ja rauhoittaa, ja arvokas tila sellaisenaan.
Työskentelyni harkittu osa on hitaus. Suunnittelutyössä hitautta, pysähtymisiä ja keskeytyksiä ei juurikaan sallita. Kuvataiteen parissa minulla on lupa hidastaa tai jopa keskeyttää työ, jos se ei etene mielestäni oikeaan suuntaan. En halua tuottaa maailmaan mitään turhaa täytettä kuvataiteen muodossa. Pyrin jakamaan hitaasti syntyneitä teokseni yksi kerrallaan aktiivisesti sähköisessä maailmassa, verkkogallerioissa ja sosiaalisessa mediassa ja löytämään jokaiselle työlle näin hyvän, harkitun kodin. Kyseenalaistan tietoisesti fyysiset galleriatilat, joihin teoksia tuotetaan suuria määriä kerralla ilman selkeää fyysistä loppusijoituspaikkaa. Vaikka teokseni ovat fyysisiä, työskentelytavassani korostuu ehkä ammattitaustastani johtuen tarve materian ja kuluttamisen mininointiin ja säätelyyn.