Kuvataiteellinen työskentelyni
eteni pitkään rinnakkain arkkitehtuurin ja maisema-arkkitehtuurin opintojen
kanssa. Työskentelyssäni maisema eri muodoissaan ja lavastuksenomainen ote oli
koko ajan keskiössä ja muodosti eräänlaisen jatkeen maisema-arkkitehdin
töilleni. Ympäristötaiteen opinnot ja työ laajojen maisemahankkeiden pareissa
suuntasi työskentelyäni vuosiksi tilataideteosten suuntaan.
Muutaman vuoden tätä polkua
kuljettuani aloin kuitenkin kyseenalaistamaan sen, mitä minun kuuluu
taustastani johtuen taiteen kentällä tehdä. Lapsuudesta lähtien olen rakastanut
värejä, ja säädellyt värien kautta tunnetilojani. Olin lapsena kova jännittämään
ja kuormituin melussa ja hälyssä. Näissä ahdistavissa tilanteissa ainoastaan
hiljaiset, rauhalliset hetket värien parissa rauhoittivat minut. Värien jälkeen
vasta tulivat hiljalleen materiaalit, rakentaminen eri muodoissaan ja
rakenteiden tutkiminen. Etäännytin itseni maalaamisesta ja piirtämisestä, koska
koin, ettei minulla ollut tällaiseen työskentelyyn puhdasta ammatillista ja
opintojen muovaamaa polkua tukenani. Kun uskalsin taas antaa aikaani
maalaamiselle ja piirtämiselle, maisemaan, tilaan ja luonnon kiehtoviin
detaljeihin liittyvät aiheet löysivät tiensä sinnekin kuin itsestään. Ymmärsin,
että kuvataide ei ole minulle ainoastaan kanava, jossa prosessoin työtäni
maiseman suunnittelijana. Se on kokonaan oma maailmansa, jonne astun joskus
myös niin, että ovi suunnittelun maailmaan sulkeutuu hetkeksi täysin ja mieli
tyhjenee. Se on turvallinen tila, jossa saan tehdä päätökset kokonaan itse ja
yksin, ilman lupaprosesseja, hyväksyntöjä, varmistamisia ja ulkoapäin saneltuja
aikatauluja. Yhä edelleen se paikka, joka sammuttaa hälyn ja rauhoittaa, ja
arvokas tila sellaisenaan.
Työskentelyni harkittu osa on
hitaus. Suunnittelutyössä hitautta, pysähtymisiä ja keskeytyksiä ei juurikaan
sallita. Kuvataiteen parissa minulla on lupa hidastaa tai jopa keskeyttää työ,
jos se ei etene mielestäni oikeaan suuntaan. En halua tuottaa maailmaan mitään
turhaa täytettä kuvataiteen muodossa. Pyrin jakamaan hitaasti syntyneitä
teokseni yksi kerrallaan aktiivisesti sähköisessä maailmassa,
verkkogallerioissa ja sosiaalisessa mediassa ja löytämään jokaiselle työlle
näin hyvän, harkitun kodin. Kyseenalaistan tietoisesti fyysiset galleriatilat,
joihin teoksia tuotetaan suuria määriä kerralla ilman selkeää fyysistä
loppusijoituspaikkaa. Vaikka teokseni ovat fyysisiä, työskentelytavassani
korostuu ehkä ammattitaustastani johtuen tarve materian ja kuluttamisen
mininointiin ja säätelyyn.